Maanantaina mentiin Marin kanssa viimeistä kertaa käymään kirkolla, ja tottahan Patrick-pappi meille keitti aamukahvit. Siinä istuskeltiin ja juotiin kahvejamme Patrickin, Frida-papin ja Selman seurassa. Tuntui, kun nämä ihmiset olisi tuntenut jo kauan, vaikka todellisuudessa vasta kolme viikkoa!
Puolenpäivän aikaan menimme Marin ja Selman kanssa tutustumaan House of Gracen toimistoon. House of Grace tekee siis kristillistä päihdevieroitustyötä(ja on Lähetysseuran yhteistyökumppani), ja sillä on kolme yksikköä pojille, miehille ja naisille. James, joka on House of Gracen johtoportaassa, esitteli meille kaikkien yksiköiden toimintaa ja kertoi yleisesti House of Gracen arvoista ja periaatteista. Tuntui kun olisin herännyt talviunesta, niin uudella innolla kyselin kaikesta mahdollisesta, olihan tämä puhtaasti mun koulutusalani juttuja!
Lounaan jälkeen James lähti esittelemään mulle ja Marille Adam-kotia ja Bethel-kotia, jotka molemmat sijaitsevat jossain päin Pingtungia. Ensin menimme Adam-kotiin, joka oli suunnattu pojille. Selvisi myös, että Adam-koti on osittain lastenkoti, eikä siellä olevilla pojilla välttämättä ole päihdeongelmaa. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä Adamin tilat ja pari poikaakin oli paikalla.
Seuraavaksi suunnattiin Betheliin, joka oli suunnattu miehille. Paikalla oli miehiä, jotka suurin osa olivat käsitöiden tai opiskelujen kimpussa. Nämä miehet osasivat tehdä todella hienoja nahkatöitä! On hienoa, että vieroituksessa oleville tarjotaan jotain konkreettista tekemistä!
Illalla pääsimme vielä Selman luokse makkarakeitolle. Tuntui niin kotoisalta saada tavallista suomalaista ruokaa :D
Tiistaina menimme Pingtungiin kristilliseen sairaalaan. Viikonloppuna nuortenillassa olimme tutustuneet Pingtungin kirkon evankelistaan Graceen, joka kutsui meidät mukaan sairaalaan. Siellä aulassa joukko seurakunnan naisia lauloivat hengellisiä lauluja, ja kertoivat miten Jumala on vaikuttanut heidän elämässään. Sairaalan käytävät kirvoittivat myös muistoja omista kokemuksista, kun sydänvian takia rampattiin sairaalassa. Sain pitää todistuspuheen siitä, kuinka Jumala oli kaiken aikaa mukana sairauden ja leikkauksen ajan. Täällä ollessani olen useasti pohtinut sitä, että kyllä olen saanut niin paljon, kun sain selviytyä terveenä!
 |
| Mari, minä, Selma ja Grace. Sairaalan seinän teksti oli aika osuva :) |
Illalla sisaret tarjosivat vielä mahtavan illallisen. Varmaan yksi parhaista aterioista tähän mennessä Taiwanissa! Oli vaikea uskoa, että kuulemma kukaan heistä ei osannut kokata, kun ensi kerran Dorcasiin tulivat. Pientä keskusteluakin saimme aikaiseksi, vaikka kovin sujuvaa yhteistä kieltä meillä ei ollutkaan.
Seuraavan aamuna tulimme takaisin Dorcasiin, ja osallistuimme sisarien kanssa Raamattu-tunnille. Tällä kertaa se käsitti Psalmien lukemista, joita luimmekin varmaan 20 yhteensä! Näytimme myös joitain kuvia Suomesta ja sisaret soittivat ja lauloivat todella kauniisti ukulelea. Yhteinen päivämme päättyi taas yhteiseen ateriaan. Olen todella kiitollinen, että tarjoutui mahdollisuus vierailla Dorcasissa. On niin hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka palavat niin paljon Herralle, että haluavat auttaa lähimmäisiä, ja etenkin näitä naisia!
Torstaina oli viimeinen aamu Kaohsiungin asunnossamme. Vähän haikeinkin mielin sieltä lähdettiin. Selma vei meidät Dollars-nimiseen ostoskeskukseen, jossa tapasimme pitkästä aikaa Seanin. Me neljä sitten kierreltiin ruokakaupassa, sillä seuraavassa paikassa, jossa olemme töissä, on mahdollisuus itse kokata. Tuntui hassulta etsiä ruoka-aineita, kun niin kauan on syönyt ulkona.
Shoppailut saatiin päätökseen, ja pian olikin hyvästien aika. Selmaa tulee ikävä, mutta onneksi tapaamme hänet vielä myöhemmin! Meidät tuli noutamaan Dollarsista Holly, joka on Taiwan Xi En-orpokodin johtajatar. Taiwan Xi En on siis paikka, jossa työskentelemme reilut pari viikkoa. Taiwan Xi En on muuten siis kristillinen orpokoti! Olin kyllä niin innoissani automatkalla, kun saimme kuulla heidän työstään, ja etenkin vauvoista! Vauvoja on Xi En:issä 11 <3 Kun saavuimme perille, niin melkeinpä saman tien mentiin tervehtimään vauvoja, ja voi että kuinka suloisia ne olivat! Iät olivat lähes vastasyntyneistä aina melkein vuoden ikäiseen asti.
Päivä meni ihmetellessä tätä uutta paikkaa ja uusia ihmisiä. Illemmalla mentiin vielä vauvojen kanssa leikkimään. Niin ihania ja suloisia! Toisaalta meinasi sydän särkyä kun ajatteli, että näillä ei ole vanhempia, ja kuinka ne janosivat hoitajiensa huomiota. Valoisaa on kuitenkin se, että vauvoille tuntuu löytyvän adoptiovanhempia ja vähintään sijaisperheitä :)
Tänään aamulla vähän huolestutti, kun oli yskää ja kurkkukipua. Ei muuten, mutta jos on kipeä niin ei voi olla vauvojen kanssa! Tänään eräs Xi Enin työntekijöistä esitteli meille talon tapoja ja näytti lähiympäristöä. Xi En on siis Kaohsingissa, mutta maaseudulla. Oltiin tänään myös kolme tuntia vauvojen kanssa, ja kyllä siinä saikin sitten pitää sylissä, hyppyytellä, kutitella ja leperrellä. Ei voi muuta sanoa, kun että olen ihan myyty :)
En voi muuta kun kiittää Taivaan Isää näistä kaikista hienoista kokemuksista! Haluaisin pyytää, että rukoilisitte siellä kotipuolessa House of Gracen työn puolesta, että ihmiset pääsisivät päihteistä irti, kuten myös Xi Enin puolesta, että vauvoille löytyisi rakastavat perheet, ja myös mun puolestani, etten tulisi pahemmin kipeäksi!
On ollut ihanaa myös saada viestejä Suomesta, kiitos niistä <3
Tällaista tänne kuuluu. :)
ps. tässä on Taiwan Xi Enin nettisivut: http://www.taiwanxien.org/
<3: Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti