maanantai 14. lokakuuta 2013

Day 27-28 (10.-11.10): Nuorena pitää mennä



Torstaina palattiin taas kirkkoon töihin. Aamupäivällä kokoontui Happy Club, eli kerho vanhuksille. Kerhossa jumpattiin ja laulettiin, katsottiin videoita teräspapoista- ja mammoista sekä kuultiin luento terveellisen ruokavalion tärkeydestä. Oli hauska osallistua tällaiseen paikalliseen kerhoon ja verrata siihen mitä on Suomessa kokenut aiemmissa harjoitteluissa. 

Kerhon päätyttyä lähdettiin Selman ja Marin kanssa tutustumaan Buddha-keskukseen. Se tosiaankin oli jäätävän iso paikka, jossa oli temppeleitä, museoita ja pieni ostoskeskus. Huomasi, että sitä paikkaa ei oltu rakennettu pienellä rahalla. Keskuksessa viipotti kaljuja buddhalaismunkkeja ja kaikenlaisia palvontapaikkoja oli moneen lähtöön. Toisaalta tuntui hassulta olla siellä, kun se paikka on omasta näkökulmasta pyhitetty epäjumalille, toisaalta siinä avautui hieno mahdollisuus ymmärtää paikallisia ihmisiä ja paikallista kulttuuria. Selma myös osasi hienosti selittää niitä asioita ja haasteita joita liittyy siihen, kun buddhalainen kääntyy kristityksi.




Buddha-keskuksen jälkeen käytiin myös pienessä Hakka-kylässä. Siellä oli muutama kiva putiikki, ja saattoipa löytyä jotain pieniä tuliaisiakin :) Käytiin syömässä perinteisessä Hakka-ravintolassa, ja ruoka oli todella herkullista, myös ravintolan sisustus oli kaunis!




Illalla pääsin myös vähäksi aikaa oman koneen ääreen skypettään. Kyllä vaan oli niin hienoa kun melkein kahden viikon tauon jälkeen pääsi soittamaan rakkaalle <3 Juttua riitti niin paljon, että päätin siirtyä läheiseen teehuoneeseen, jossa oli teenjuojalle ilmainen Wi-Fi. Siellä sai vielä jatkaa juttuja :) Teehuone osoittautui oikein hyväksi paikaksi, tee oli maistuvaa, ja netti ei pahemmin pätkinyt!

Perjantaina, vapaapäivänämme, uusi ystävämme Yoshi halusi viedä mut ja Marin Kaohsiungin läheiseen pieneen kylään, jota kutsuttiin Banana Towniksi. Eikä syyttä, tässä kylässä oli vaikka millä mitalla banaanista tehtyjä juttuja, kuten banaanitofua, banaanileipää ja banaanijäätelöä.

banaanitofua


tämä jäätelöannos maksoi reilu pari euroa, ei paha!




Yoshi kierrätti meitä ympäri kylää ja maistatutti kaikkea mielenkiintoista. Viimeisessä paikassa jossa käytiin, oli todella hyvää banaanileipää. Paikan omisti joukko nuoria miehiä, jotka kasvattivat banaaneja, pyörittivät kahvilaa ja joilla vielä oli Youth Banana-niminen bändi. Niillä miekkosilla riitti intoa banaaneja kohtaan ja tosi hauskoja ne olivatkin! Oli kyllä mukava retki, kiitos siitä kuului Yoshille!




Muuten, aikaisemmin valittelin siitä, etten ole saanut nukuttua. Tällä viikolla on onneksi helpottanut! En vieläkään nuku niin hyvin kuin Suomessa, mutta kiitos Herralle, kuitenkin enemmän kuin vaan muutaman tunnin!
Tällaista tänne kuuluu :)

<3: Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti