torstai 3. lokakuuta 2013

Day 17-20 (30.9-3.10): Kuulumisia Kaohsiungista



Musta ei ole hetkeen aikaan kuulunut mitään, mutta asia korjaantuu nyt! Tosiaan, tämän hetken sijainti on nyt Kaohsiung. Kaohsiung on eteläisessä Taiwanissa ja se on Taiwanin toiseksi suurin kaupunki.

Maanantaina tultiin tänne bussilla. Bussimatka oli yhtä luksusta, sillä tuoli oli todella iso ja hierova, oli oma näyttö josta pystyi katsomaan leffoja (tosin ne oli taas niitä saksalaisia :D) ja kaikenlisäksi oli vielä kahvitarjoilu! Matka kesti n.3,5 tuntia.

Asemalta meitä tuli hakemaan pastori Selma, joka tulee olemaan ohjaajamme täällä Kaohsiungissa. Mentiin heti päiväkahveille kirkolle, jossa tutustuttiin myös kahteen muuhunkin pappiin. Kirkossa oli tosi lämmin tunnelma, ja tämä kirkko on siitä tunnettu, että siellä saa aina kahvia! Sepäs lämmitti suomalaisen mieltä :)

kirkko sisältä päin
 


Selma ja ne toiset papit veivät meidät illalliselle dumplings-paikkaan. Ja siellähän sitten syötiin ihan olan takaa. Oli superherkullista!


Uusi majapaikkamme on aika mielenkiintoinen. Jaamme sen erään Taiwaniin takaisinmuuttaneen naisen kanssa. Asunto on siis vanhahkossa kerrostalossa, ja se on melko suuri. Yllättävin juttu oli se, että taiwanilaisten käsitys mukavasta patjasta on petauspatjan paksuinen! Mutta kylläpä siihenkin tottui. Täällä ei ole jääkaappia eikä ilmastointia, mutta pesukone onneksi löytyy, ei tarvitse lähteä metsästämään pesuloita. Pienen alkushokin jälkeen kämppä on kuitenkin tuntunut ihan hyvältä, ja kämppiksemmekin on todella mukava! Yhtenä iltana, kun kärsin koti-ikävästä, niin sattumalta hän sitten alkoi kertomaan kirppislöydöistään ja vinkkasi mulle kirppiksen täällä Kaohsiungissa. Se piristi niin paljon mieltä, kirppareita(kin) on meinaan ollut täällä ikävä.



Keskiviikkona mentiin vierailemaan yhden toisen luterilaisen seurakunnan tyyppien kanssa läheiseen Nursery Collegeen (veikkaisin et vastaa aika lailla Suomen lähihoitajakoulua). Siellä meillä ei ollut mitään kovin erikoista tekemistä, mutta oli mukava nähdä paikallista opiskelumenoa. Niin kuin Suomessa, niin myös täällä hoitajaopiskelijat olivat suurimmaksi osaksi tyttöjä. Tosi hauskoja likkoja olivat, ja ihastelivat meidän vaaleutta ja vaaleita silmiä ja innostuivat ihan mielettömästi, kun utelujensa jälkeen saivat kuulla, että mulla on poikaystävä. Kuvia piti tietysti myös ottaa ja lisäsivätpä pari tyttöä kaveriksi Facebookissa.

nursery-oppilaita!



Illalla lähdettiin seikkailemaan. Ensin käveltiin Love-joen vartta, joka oli iltahämärässä todella tunnelmallinen. Se vaikutti myös olevan suosittu paikka iltalenkkeilylle ja kaikenlaiselle urheilulle. Käveltiin Kaohsiungin keskustaan ja pyörittiin tovi siellä. Keskusta oli kyllä tosi iso ja kadut olivat leveitä ja valotauluja joka puolella. Tässä vähän kuvia:

Love-joki

Iltahämyinen joen uoma

tyylikäs, eikö!

kaikki oli vaan rakkautta :)

keskustassa oli yllättävän paljon kirkkoja, tämä oli ehkäpä hienoin!

valotaulujen huumaa


skootterimeri



Tultiin keskusta meidän läheisimmälle metropysäkille. Sitten tuli vähän jännitystä iltaan: emme olleet enää kartalla, koska turistikarttamme rajoittuu vaan ydinkeskustaan. Molemmilla oli haparia muistikuvia, että miten metropysäkiltä pääsee kotiin. Pyörittiin siinä tovi ja ihmeteltiin. Onneksi saatiin apua paikallisilta ja päästiin sitten turvallisesti kotiin. Mutta kyllä siihen iltalenkkiin sitten kolmisen tuntia menikin.


Torstaina lähdettiin käymään uudestaan keskustassa, kun tarkoitus oli päästä nettiin. Täällä on ilmeisesti jonkinlainen Free Wi-Fi systeemi, mutta tänään ei vielä onnistuttu saamaan käyttäjätunnuksia sitä varten. Perjantaina sitten uusi yritys :) Nettiin kuitenkin päästiin, meinaan metroasemilla oli Free Wi-fi. Tämä kyseinen metroasema, Formosa Boulevard oli aikas hienonnäköinen paikka, ja siellä oli taideteos katossa. Kaohsiungin keskustassa oli muuten Wedding Street-niminen katu, joka oli täynnä häämekkoja myyviä kauppoja! En ole ikinä ennen nähnyt niin montaa häämekkoliikettä samalla kadulla!

aikas hieno kattomaalaus metroasemalta!



Illalla mentiin sinne samalle kirkolle, josta oltiin lähdetty sinne Nursery Collegeen vierailulle. Siellä oli tänään Praise-jumppa. Ideana oli siis se, että jumpataan yhdessä ja musiikki oli kristillistä. Se on paikallisten vastine sille, kun täällä on paljon buddhalaisten yms. jumppia/venyttelyjä puistoissa. Jumpassa oli hyvä meininki ja ohjaaja oli tosi innostava! Siistiä, että tällaistakin ohjelmaa on, ja väkeä oli yllättävän paljon, 20-30! Jumpan jälkeen saatiin Marin kanssa lahjaksi omat syömäpuikot seurakunnalta :)

kirkon kyltti

jumppaajat odottamassa jumpan alkamista!

 

Tällaista tänne  kuuluu. On ollut vähän taas totuttelua uuteen paikkaan, mutta paikallisten ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus auttaa tottumisessa. On ollut hienoa huomata, että seurakunnan ihmiset oikeasti pitävät meistä todella hyvää huolta.

Kulttuurierojakin on huomannut työtavoissa: ei vielä tiedetä oikeastaan mitään, mitä ensi viikolla tullaan tekemään ja täällä on tuntuu olevan tavallista, että papit hengailee melkeinpä koko päivän kirkolla. Ihanaa on kuitenkin se, että samaan Jumalaan me täällä kaikki uskotaan, ja sitä kautta etenkin voi kokea yhteyttä paikallisiin.


Mun kirjoittelutahti on nyt täällä Kaohsiungissa luultavasti vähän hitaampaa, kun meillä ei ole täällä kämpässä nettiä. Koitan kuitenkin mahdollisimman usein päästä käymään kirjoittelemassa :)

 ♥: Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti