keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Day 47 (30.10.2013): Ihania vauvoja!

Kohta ollaan oltu viikko täällä orpokodissa! Vaan kylläpä onkin aika mennyt nopeasti, tuntuu kun vasta hetki sitten olisi tultu. On ollut hieno huomata, että orpokodin arki ei ole mitään kurjuutta, niinkuin ehkä aiemmin olen orpokodeista ajatellut. Ehei, täällä mennään 12 vauvan ja monen uutteran "nannyn" voimilla eteenpäin! 

Tämä orpokoti sijaitsee hyvällä alueella kahden, toisiinsa yhdistetyn omakotitalon tiloissa. Minä ja Mari ollaan majoituttu toisen talon kolmanteen kerrokseen. Vauvaperheen rytmiin ollaan päästy hyvin tottumaan, seitsemältä aamulla ylös ja kymmenen yhdentoista välillä iltaisin nukkumaan :) Meidän töihin kuuluu lähinnä vauvojen kanssa leikkimistä ja syöttämistä, eräänä päivänä käytiin myös tapaamassa sairaalassa uutta asukkia :)Ja hui, tänään meidän vastuulla oli ottaa vastaan läheisestä yliopistosta saapuvat viisi vapaaehtoista!

Vauvat ovat kyllä niin suloisia! Paljon on tullut uusia oppimismahdollisuuksia, syöttämisestä leikitykseen. Olen saanut pitää kolmen viikon ikäistä vauvaa sylissä, ja todistanut kun toinen vauva puree toisen jalkaa kun ei itse ole vielä saanut maitopulloa. Olen nähnyt monituisen monta söpöä ja myös ovelaa hymyä, välillä kuullut sydäntäsärkevää itkua. On ollut hienoa kokea se kaikki, ja oppia millaista elämä kenties sitten on, kun joskus jos oman vauvan saa.

Tuntuu, että täällä olo on kasvattanut myös ammatillisesti. Täällä on sosiaalityöntekijöitä töissä, ja pääsin yhtenä päivänä mukaan, kun äiti luovutti vauvansa tänne orpokotiin. Siihen tilanteeseen osallistuminen kyllä kosketti. Se on vaikea ymmärtää, miltä mahtaa tuntua kun joutuu luopumaan lapsestaan..

Välillä on sydäntä särkenyt, kun on ajatellut kaikkia näitä vauvoja, että ne tarvitsisivat niin paljon enemmän huomiota ja rakkautta, kun mitä kerkee antamaan. Kuitenkin olen ollut myös kiitollisella mielellä, että tarjoutui tilaisuus tulla tänne hetkeksi aikaa auttamaan. Ja kyllä, olen täysin menettänyt sydämeni vauvoille :)

Tässä vähän vielä kuvia kavereista: 
ps. Orpokodilta pyydettiin, että nämä kuvat eivät leviäisi Facebookkiin, koska se on niin maailmankattava sivusto, joten älkääpä kopioilko tai linkkailko sinne, kiitos :) // They asked from orphanage not to copy these pictures to Facebook, since it's so worldwide page, so do not copy or link these to FB, thank you!





tämä poika on ihan mun lemmikki :)


 

Että tällaista tänne kuuluu :)

<3: Maria

perjantai 25. lokakuuta 2013

Day 38-42 (21.-25.10): Kiitollisena

Kuinka paljon sitä saakaan ihminen kokea muutaman päivän aikana.. Kiitos kuuluu Taivaan Isälle. 

Maanantaina mentiin Marin kanssa viimeistä kertaa käymään kirkolla, ja tottahan Patrick-pappi meille keitti aamukahvit. Siinä istuskeltiin ja juotiin kahvejamme Patrickin, Frida-papin ja Selman seurassa. Tuntui, kun nämä ihmiset olisi tuntenut jo kauan, vaikka todellisuudessa vasta kolme viikkoa!

Puolenpäivän aikaan menimme Marin ja Selman kanssa tutustumaan House of Gracen toimistoon. House of Grace tekee siis kristillistä päihdevieroitustyötä(ja on Lähetysseuran yhteistyökumppani), ja sillä on kolme yksikköä pojille, miehille ja naisille. James, joka on House of Gracen johtoportaassa, esitteli meille kaikkien yksiköiden toimintaa ja kertoi yleisesti House of Gracen arvoista ja periaatteista. Tuntui kun olisin herännyt talviunesta, niin uudella innolla kyselin kaikesta mahdollisesta, olihan tämä puhtaasti mun koulutusalani juttuja! 

Lounaan jälkeen James lähti esittelemään mulle ja Marille Adam-kotia ja Bethel-kotia, jotka molemmat sijaitsevat jossain päin Pingtungia. Ensin menimme Adam-kotiin, joka oli suunnattu pojille. Selvisi myös, että Adam-koti on osittain lastenkoti, eikä siellä olevilla pojilla välttämättä ole päihdeongelmaa. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä Adamin tilat ja pari poikaakin oli paikalla.

Seuraavaksi suunnattiin Betheliin, joka oli suunnattu miehille. Paikalla oli miehiä, jotka suurin osa olivat käsitöiden tai opiskelujen kimpussa. Nämä miehet osasivat tehdä todella hienoja nahkatöitä! On hienoa, että vieroituksessa oleville tarjotaan jotain konkreettista tekemistä!

Illalla pääsimme vielä Selman luokse makkarakeitolle. Tuntui niin kotoisalta saada tavallista suomalaista ruokaa :D

Tiistaina menimme Pingtungiin kristilliseen sairaalaan. Viikonloppuna nuortenillassa olimme tutustuneet Pingtungin kirkon evankelistaan Graceen, joka kutsui meidät mukaan sairaalaan. Siellä aulassa joukko seurakunnan naisia lauloivat hengellisiä lauluja, ja kertoivat miten Jumala on vaikuttanut heidän elämässään. Sairaalan käytävät kirvoittivat myös muistoja omista kokemuksista, kun sydänvian takia rampattiin sairaalassa. Sain pitää todistuspuheen siitä, kuinka Jumala oli kaiken aikaa mukana sairauden ja leikkauksen ajan. Täällä ollessani olen useasti pohtinut sitä, että kyllä olen saanut niin paljon, kun sain selviytyä terveenä!

Mari, minä, Selma ja Grace. Sairaalan seinän teksti oli aika osuva :)
 Sairaalavierailun jälkeen Selma vei mut ja Marin Dorcasiin, joka on House of Gracen naisten päihdevieroituskoti. James oli myös siellä, samoin hänen vaimonsa, joka työskentelee Dorcasissa. Saapuessamme Dorcasin sisarilla oli lepohetki, joten siinä sitten juteltiin kaikenlaista Dorcasin toiminnasta. Sisarten lepohetken loputtua esittäydyttiin ja mentiin käsityöhuoneeseen. Sisaret olivat tehneet todella kauniita laukkuja, pussukoita ja hiusdonitseja -kaikki käsin! He olivat uskomattoman taitavia käsistään. He myös opettivat meitä tekemään hiusdonitsin, oli hienoa saada olla heidän opetettavanaan :)



Illalla sisaret tarjosivat vielä mahtavan illallisen. Varmaan yksi parhaista aterioista tähän mennessä Taiwanissa! Oli vaikea uskoa, että kuulemma kukaan heistä ei osannut kokata, kun ensi kerran Dorcasiin tulivat. Pientä keskusteluakin saimme aikaiseksi, vaikka kovin sujuvaa yhteistä kieltä meillä ei ollutkaan. 

Seuraavan aamuna tulimme takaisin Dorcasiin, ja osallistuimme sisarien kanssa Raamattu-tunnille. Tällä kertaa se käsitti Psalmien lukemista, joita luimmekin varmaan 20 yhteensä! Näytimme myös joitain kuvia Suomesta ja sisaret soittivat ja lauloivat todella kauniisti ukulelea. Yhteinen päivämme päättyi taas yhteiseen ateriaan. Olen todella kiitollinen, että tarjoutui mahdollisuus vierailla Dorcasissa. On niin hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka palavat niin paljon Herralle, että haluavat auttaa lähimmäisiä, ja etenkin näitä naisia!

Torstaina oli viimeinen aamu Kaohsiungin asunnossamme. Vähän haikeinkin mielin sieltä lähdettiin. Selma vei meidät Dollars-nimiseen ostoskeskukseen, jossa tapasimme pitkästä aikaa Seanin. Me neljä sitten kierreltiin ruokakaupassa, sillä seuraavassa paikassa, jossa olemme töissä, on mahdollisuus itse kokata. Tuntui hassulta etsiä ruoka-aineita, kun niin kauan on syönyt ulkona.

Shoppailut saatiin päätökseen, ja pian olikin hyvästien aika. Selmaa tulee ikävä, mutta onneksi tapaamme hänet vielä myöhemmin! Meidät tuli noutamaan Dollarsista Holly, joka on Taiwan Xi En-orpokodin johtajatar. Taiwan Xi En on siis paikka, jossa työskentelemme reilut pari viikkoa. Taiwan Xi En on muuten siis kristillinen orpokoti! Olin kyllä niin innoissani automatkalla, kun saimme kuulla heidän työstään, ja etenkin vauvoista! Vauvoja on Xi En:issä 11 <3 Kun saavuimme perille, niin melkeinpä saman tien mentiin tervehtimään vauvoja, ja voi että kuinka suloisia ne olivat! Iät olivat lähes vastasyntyneistä aina melkein vuoden ikäiseen asti.

Päivä meni ihmetellessä tätä uutta paikkaa ja uusia ihmisiä. Illemmalla mentiin vielä vauvojen kanssa leikkimään. Niin ihania ja suloisia! Toisaalta meinasi sydän särkyä kun ajatteli, että näillä ei ole vanhempia, ja kuinka ne janosivat hoitajiensa huomiota. Valoisaa on kuitenkin se, että vauvoille tuntuu löytyvän adoptiovanhempia ja vähintään sijaisperheitä :)

Tänään aamulla vähän huolestutti, kun oli yskää ja kurkkukipua. Ei muuten, mutta jos on kipeä niin ei voi olla vauvojen kanssa! Tänään eräs Xi Enin työntekijöistä esitteli meille talon tapoja ja näytti lähiympäristöä. Xi En on siis Kaohsingissa, mutta maaseudulla. Oltiin tänään myös kolme tuntia vauvojen kanssa, ja kyllä siinä saikin sitten pitää sylissä, hyppyytellä, kutitella ja leperrellä. Ei voi muuta sanoa, kun että olen ihan myyty :)

En voi muuta kun kiittää Taivaan Isää näistä kaikista hienoista kokemuksista! Haluaisin pyytää, että rukoilisitte siellä kotipuolessa House of Gracen työn puolesta, että ihmiset pääsisivät päihteistä irti, kuten myös Xi Enin puolesta, että vauvoille löytyisi rakastavat perheet, ja myös mun puolestani, etten tulisi pahemmin kipeäksi!

On ollut ihanaa myös saada viestejä Suomesta, kiitos niistä <3

Tällaista tänne kuuluu. :)

ps. tässä on Taiwan Xi Enin nettisivut: http://www.taiwanxien.org/

<3: Maria 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Day 31-37 (14.-20.10.): Viikko kuvina

Huhhuijaa, viime viikko oli aikas kiireinen ja koneellekkaan en päässyt kovin pitkäksi aikaa, niin nyt tulee päivitystä vähän jälkijunassa, kuvien muodossa :)


Tiistaina käytiin tutustumassa Manzouhun ja Hengchungiin, jossa mä tulen olemaan töissä päiväkodissa loppuharjoittelusta. Tällainen hieno piirros oli päiväkodin ulkoseinällä :)

...ja tässä on itse päiväkoti

Päiväkodin suloisia lapsia :)

Manzoussa oli aivan ihana merenranta!

Silmä lepää..

En vieläkään päässyt uimaan! :D

Hehe, aalto meinasi viedä mun Hawaianaksen, mutta onneksi se palautti sen! Aallot oli tiistaina todella kovia.

Täällä päin siis liikuttiin. Yhdessä kohtaa kun ajettiin, niin pystyi näkemään samaan aikaan sekä Tyynenmeren että Taiwan straitin (en tiedä mikä on suomeksi..)!

Pakollinen poseeraus, todistukseksi ettei kuvat ole kopsattu Googlesta ;)


Keskiviikkona päästiin osallistumaan hyväntekeväisyyskonserttiin, jolla kerättiin varoja House of Gracelle, joka tekee työtä päihteidenkäyttäjien parissa. Konsertti oli Dadongin Taidekeskuksessa. Tämä on keskuksen pihalta.

Konsertissa esiintyi meidän seurakunnan kuoro.

Torstaina vierailtiin eräässä yliopistossa kertomassa suomalaisesta rippileireistä. Lopuksi oli vielä ryhmäkeskustelua, tässä mun ryhmäläiset :)

Nämä pojat on biotekniikan opiskelijoita.

Yliopiston pihalla oli pienenpieni tulivuori! :D

Perjantaina vierailimme seurakuntalaisten kanssa erään sairaan vanhan miehen luona. Hän asuu Monkey Mountainilla, jonka näköalat ovat aikas upeat!

Auringonlasku oli todella kaunis!

Porukoita

Tässä seurakuntalaiset laulavat kaunista taiwanilaista laulua. Mies pianon ääressä on säveltäjä!

Pastori-Patrick vei meidät illalla vielä näköalapaikalle katsomaan, miltä öinen Kaohsiung näyttää.

Lauantaina lähdettiin Pingtungiin nuorteniltaan. Täällä juna-asemilla on naisille oma odotusalue!

Nuortenillassa oli Suomi-teema,ja ruokana oli mm. perunalaatikkoa, pullaa ja kotikaljaa, nam!

Aluksi oli tutustumileikkeijä, ja nämä pojat vähän villiintyivät :D

Lopulta peli piti viheltää poikki :D

Meille oli varattu puheenvuorot nuortenillalle, Mari puhui Suomen kulttuurista ja mä diakoniasta ja miten nuoret voi osallistua diakoniaan. Näin hartaasti nuoret kuuntelivat Maria!

Jäimme yöksi seurakunnan evankelistalle Gracelle ja sunnuntai-aamuna tultiin tietysti jumalanpalvelukseen! Pingtungin kirkko, PinNan Church nimeltään, on yksi hienoimmista ja uusimmista kirkoista joita olen täällä Taiwanissa nähnyt!

Lauantain nuortenillan nuoret halusivat poseerata meidän kanssa!

Saatiin myös Selman keksimät kiinalaiset nimet, tässä mun. Nimen merkitys on seuraava: Ku= care, Mei= beautiful, Ya= elegant.

Sunnuntai-iltana ostin myös nämä ihanuudet! Hintaa tuli n.32€, ei paha!

<3:Maria

maanantai 14. lokakuuta 2013

Day 29-30 (12.-13.10): Taidetta Fangliaossa



Lauantaina oli tiedossa jännää tekemistä kun lähdettiin Fangliao-nimiseen ”pikku” kaupunkiin (jos nyt suomalaisella mittapuulla 30 000 asukkaan kaupunkia voi sanoa pieneksi!) taidebasaariin. Fangliaossa on yksi yhteistyöseurakunta, ja tällä seurakunnalla oli oma ständinsa taidebasaarissa, siksi mentiin Fangliaoon. 

Junamatka Fangliaoon kesti reippaan tunnin. Asemalla meitä oli vastassa seurakunnan papin Henkin poika, joka sitten vei meidät kirkolle. Kirkko oli parin minuutin kävelymatkan päässä asemalta ja siellä sitten tavattiin myös Henk. Hänen matkassaan lähdettiin sitten Fangliaon taiteilijoiden alueelle, joka oli lauantain ajaksi muutettu taidebasaariksi. Siellä oli vaikka mitä jännää, kuten paljon tee-se-itse-ständejä, joissa pystyi askartelemaan esimerkiksi koruja ja mosaiikkeja. Käytiin taidenäyttelyssä, jossa oli esillä paikallisten taiteilijoiden valokuvia ja maalauksia. Illalla oli myös tiedossa konsertti. 


seurakuntalaisia työn touhussa


tästä kojusta saattoi lähteä jotain tuliaisia matkaan.. :)

söpöli kulkukoira


Tapasimme myös Henkin perheenjäseniä, ja etenkin hänen vaimonsa Rose oli todella herttainen ja huolehtiva. Oli hauskaa, kun seurakuntalaiset tuntuivat tuntevan paljon taideihmisiä, ja yksi seurakuntalainen oli myös laittanut esille itsemaalaamiaan kankaita. Seurakunnan ständillä sen sijaan oli mahdollisuus tehdä vanhoista mainoksista koreja ja purkkeja sekä helmikoruja. Mulla meinasi hermot mennä kun purkkia koitin vääntää niistä mainoksista, mutta onneksi sekin lopulta onnistui.

seurakunnan ständi





Kaikista kivointa oli, kun päästiin Marin kanssa tekemään mosaiikkitöitä. Se oli yllättävän terapeuttista, kun puolitoistatuntia keskittyi vain etsimään sopivia palasia ja liimaamaan niitä. Illan konsertti oli myös hyvä, kaikki esiintyjät olivat taiwanilaisia, ja yhdessä bändissä oli erään seurakuntalaisen poika soittamassa. Taidebasaarissa oli hyvä tunnelma ja juuri sopivasti ihmisiä. Illalla tultiin vielä taidealueelle syömään illallista ja kuuntelemaan viimeistä esiintyjää. Yöksi jäimme Henkin ja hänen vaimonsa Rosen luo. He itse asiassa asuvat kirkon yläkerrassa, joten aamun jumalanpalvelukseen ei ollut pitkä matka. Oli myös hienoa osallistua illalla salin järjestämiseen.




iltakävelyllä satamassa


Aamupalan jälkeen lähdimme erään seurakuntalaisen ja Rosen kanssa pakettiautolla hakemaan ihmisiä jumalanpalvelukseen läheiseltä työläistenalueelta. Kun pääsimme perille, niin huomasi kyllä heti, että siellä asui vähäosaisempia ihmisiä. Kolmella ovella käytiin, mutta kukaan ei kuitenkaan lähtenyt matkaan. Joku vanhempi mies yritti kerjätä jotain, kun huomasi mut ja Marin. Siitä reissusta jäi vähän hassu fiilis, tai ensimmäisen kerran kohtasi oikeasti köyhiä ja vähäosaisia ihmisiä. Mutta kuitenkin todella hienoa, että seurakunnasta lähdetään hakemaan ihmisiä kirkkoon, koska etenkin vähävaraisilla kirkkoon tuleminen voi jäädä siitä kiinni, että ei ole varaa tai muuten mahdollista tulla paikan päälle.

Henkin ja Rosen koira

Jumalanpalveluksessa oli todella lämmin tunnelma. Erityisesti jäi mieleen se, kuinka palveluksen aikana kolme eri ihmistä soitti pianoa. Jokainen soitti sen laulun, jonka osasi. Tuntui hienolta, että moni ihminen sai antaa oman panoksensa palvelukseen. Kirkkosali oli hyvin pieni, varmaan pienin tähän mennessä jossa olen käynyt, kuitenkin ihmisiä oli paikalla noin kolmekymmentä.

Jumalanpalveluksen jälkeen Rose teki todella hyvää ruokaa, ja pian olikin aika lähteä läheiseen kaupunkiin eteläisen alueen kirkkojen vastuunkantajien kokoukseen. Itse asiassa mä ja Mari ei menty sinne, vaan mentiin kahvilaan hengailemaan, koska kokous oli kiinaksi. Aika kului kuitenkin sutjakkaasti, kun oli hyvä kirja mukana! Kun muut tulivat kokouksesta, niin mentiin vielä illalliselle ravintolaan, jossa oli kasvisruokabuffet. Söin siellä elämäni parasta tofua! Lopuksi päästiin vielä Henkin ja Rosen kyydissä Kaohsiungiin.



Tähän viikkoon on mahtunut todella paljon aktiviteetteja, ja tuntuu että joka päivä on mennyt tukka putkella. Kuitenkin on ollut hienoa saada nähdä ja kokea niin paljon. Toivottavasti silti ensi viikko olisi vähän rauhallisempi!

<3: Maria