lauantai 28. syyskuuta 2013

Day 15 (28.9): Vaellus kuvin

Tänään mä, Mari ja Sean lähdettiin pienelle vaellukselle. Määränpäänä oli Five Fingers Mountain. Se on noin tunnin ajomatkan päässä Hsinchussa. Oli aikas jännää mennä, koska totta puhuen mä en ole ihan hirveästi täällä Taiwanissa vielä urheillut (lue: 1xkävelylenkki, 1xjuoksulenkki) joten parin tunnin vaellus vuorelle tuntui aika kutkuttuvalta! Mutta maisemat oli upeita ja kuntokin onneksi kesti :D Mutta pidemmittä puheitta, tässä vähän kuvamateriaalia:

Koirakavereita


Tällaisiakin siellä kasvoi :)

Pelästyin ötökkää

Trooppista metsää

Lehdillä oli kokoa..



Suuntahan oli tietysti ylöspäin :D


Bambumetsikköä!

Voin kertoa, että nää portaat oli aika raskas tulla takaisin ylöspäin..


Tämä oli vuoren juurelta joku mikälie kuivunut lasten leikkipaikka :D

 ♥: Maria

Day 12-14 (25.-27.9): Taiwan vangin ja turistin silmin

Mun laiska kirjoittelu on jatkunut, siksi tulee taas kunnon pläjäys tekstiä kerralla :D

Tällä viikolla on ollut aikas paljon ohjelmaa, mm. kaksi raamista, kolme detention center-vierailua (selitän myöhemmin mikä on detention center) sekä visiitti yhteen Taiwanin suosituimpaan turistikohteeseen, Sun Moon-järvelle.

Mutta palataan nyt keskiviikkoon. Silloin lähdimme Marin kanssa paikallisten vapaaehtoisten sekä amerikkalaisten + saksalaisten yhteistyölähettien kanssa vierailemaan kahteen detention centeriin. Detention center on on siis vähän kuin vankilan ja vastaanottokeskuksen sekoitus. Siellä olevat ihmiset ovat lähinnä muista Aasian maista (Vietnam, Thaimaa, Indonesia, Filippiinit) tulleita työntekijöitä, jotka ovat menettäneet oleskelulupansa ja sen vuoksi joutuneet tuonne keskukseen/vankilaan odottamaan kotimaahansa palaamista. Näissä paikoissa ei yleensä olla kovin kauaa. Mutta se on hirveää, että suuri osa näistä ihmisistä ovat tehneet melkeinpä orjatyöhön verrattavaa työtä. He tulevat tänne taiwanilaisten koteihin pitämään huolta vanhuksista/sairaista/kehitysvammaisista tai sitten tehdastyöläisiksi. Palkat ovat useimmiten hyvin matalia. Etenkin nämä kodeissa työskentelevät "omaishoitajat" kohtaavat usein epäinhimillisiä työoloja. Monilla ei ole ollenkaan vapaapäiviä ja työpäivät kestävät melkeinpä koko päivän. Sitäkin tapahtuu, että palkkaa ei välttämättä makseta ollenkaan. Ja tästä päästäänkin siihen, että nämä työntekijät pakenevat ja työnantaja peruuttaa heidän työskentelyviisuminsa, jolloin työntekijöistä tulee laittomasti maassa olevia ja sen vuoksi he joutuvat näihin detention centereihin. Että semmoista..

Ensimmäinen detention center sijaitsi Hsinchussa ja toinen Taipein liepeillä Sanxiassa. Molemmissa ohjelma oli samanlainen. Ohjelmassa oli laulua, Raamattuopetusta, Jeesuksen elämästä kertovien videoiden katselemista, näytelmä sekä pienryhmissä keskustelua ja rukoilua. Saimme molemmissa paikoissa käyttöömme ison salin, johon nämä "vangit" sitten tulivat. Molemmissa paikoissa oli lähinnä naisia, koska vartijat pelkäävät miesten karkaavan.

Oli kyllä todella hienoja kokemuksia molemmat, osallistujia oli molemmissa tilaisuuksissa yli 100 ja oli hienoa, että koko tapahtuma oli vedetty monella kielellä, jotta jokainen osallistuja voisi ymmärtää mistä on kyse. Ensimmäisessä keskuksessa meillä oli Marin kanssa pienryhmäkeskustelun aikana mahdollisuus jutella kahden englanninkielitaitoisen filippiiniläisen naisen kanssa. He olivat myös kristittyjä ja oli niin hienoa kuulla, kuinka he jaksoivat luottaa Jumalan johdatukseen ja apuun jopa siellä detention centerin kaltaisessa paikassa!

Torstaina oli uudenlaisia haasteita vastassa, kun meidän oli tarkoitus Marin kanssa suunnitella ja toteuttaa ohjaajiemme videotervehdys Suomen kannatusseurakunnille. Suunnittelimme aamun kysymyksiä ja iltapäivällä oli sitten kuvaus vuorossa. Jännittävän ja haastavan jutun tästä teki se, että mun piti tulkata Seanin vastaukset englannista suomeen! Huhhuijaa, tuntui että välillä sitä sönkötti ihan mitä sattui, mutta toivon että lähetyksen ystävät ovat armeliasta väkeä kielikömmähdyksilleni.. :)

Kävimme torstaina myös paikallisten vapaaehtoisten seurakuntalaisten kanssa vierailemassa läheisessä koulussa. Nämä vapaaehtoiset opettavat 13-vuotiaille oppilaille ongelmanratkaisutaitoja ja etiikkaa. Hauskaa oli se, että tunnin lopuksi oppilaat saivat pienen kortin, jossa oli mietelause. Ja mietelauseet olivat lähes kaikki Raamatusta, Sananlaskujen kirjasta! Kouluissa ei saa opettaa puhtaasti kristillisiä juttuja, mutta pieni siivu oli saatu kuitenkin läpi noihin kortteihin :)

Ahkerat oppilaat: heillä kesti koulupäivä klo 16 asti ja olivat siis 13-vuotiaita! Oppilaiden vastuulla oli myös kuurata luokka lattiasta kattoon ennen kuin meidän tuntimme alkoi. Se on kuulemma yleinen käytäntö, että oppilailla on paljon vastuuta koulun siisteydestä!
Perjantaina lähdimme kolmannelle detention center-vierailulle. Tämä vierailu oli mulle henkilökohtaisesti koskettavin. Paikalla oli taas paljon väkeä, sekä naisia että miehiä. Osallistuin tänään myös näytelmään. Näytteleminen oli hyvin koskettavaa, sillä esitin naista, jota kohdellaan huonosti työpaikalla, ja jota poikaystävä hakkaa mutta joka lopussa saa kuulla evankeliumin. Meillä oli myös todella hyvät keskustelut loppuosuuden pienryhmäkeskustelussa. Tällä kertaa "vankeja" oli enemmän, sekä meidän kanssamme oli kaksi saksalaista nuorta miestä, jotka työskentelevät vapaaehtoisina saksalaislähettien kanssa. Saimme kuulla ihmisien elämästä ja rukoilimme pitkään. Mä itkin melkeinpä yhtä paljon kun ne naisvangit, se tilanne oli niin koskettava!


Tämä 3. detention center oli ainoa paikka, jossa sai ottaa kuvia!
On niin hienoa, että täällä Taiwanissa on niin paljon ihmisiä, joilla on palava halu auttaa näitä ihmisiä detention centereissä ja viedä evankeliumia eteenpäin!

Tilaisuuden jälkeen lähdimme Marin kanssa viiden saksalaismiehen kanssa Sun Moon-järvelle. Oli siistiä, että meidät pyydettiin mukaan, sillä emme välttämättä olisi päässeet käymään Sun Moon-järvelle muuten täällä olomme aikana. Meidän seurueemme koostui siis saksalaislähetistä, hänen kahdesta pojastaan sekä näistä kahdesta vapaaehtoisesta. Tunnelma oli hyvä :) Sun Moon-järvi oli todella kaunis, se oli taiwanilaisen standardin mukaan iso järvi, vesi oli turkoosin väristä ja ympäristö todella vehreää. Saksalaislähetti kierrätti meidät  veneajelulla, ravintolassa sekä paikallisen aboriginaaliheimon tanssinäytöksessä, oli niin huippua! Tässä vähän kuvia reissusta:

Meidän retkiseurue

Venettä odotellessa

Turkoosissa vedessä oli ihana liottaa jalkoja!

Toinen vapaaehtoisista, mä ja Mari

Järvimaisemaa

Aboriginaalien lauluesitys




"Risteilyisäntämme" Mr. Angry Birds





Aboriginaalien tanssiesitys!


Saksan kaverit

Tällaista tänne kuuluu :)Tämä on muuten viimeinen viikko meillä täällä Hsinchussa, maanantaina lähdemme moneksi viikoksi Kaohsiungin seuduille!


♥: Maria

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Day 10 (23.9): Päivä Taipeissa

Taipei-päivitys tulee nyt vähän jälkijunassa, näin kauan kesti toipua reissusta.. Ei vaan, oon vaan ollut laiska kirjoittamaan, koska tästä tulee pitkä juttu :)

Tosiaan maanantaina lähdettiin Marin kanssa Taipeihin. Ilahduttavasti pääsimme Hsinchusta Taipeihin Aloha-bussilla, joka lähti ihan seminariin läheltä ja maksoi 100 NTD (eli n. 2,5€). Matka sujui rattoisasti, bussissa oli hyvä ilmastointi ja tarpeeksi tilaa. Outoa oli se, että bussin etuosassa oli iso screeni jossa näytettiin saksalaista toimintaelokuvaa!

Bussin määränpäänä oli Banqiaon bussi/juna/metroasema. Sinne päästyämme koin pahan kulttuurishokin. Käytiin asemalla wc:ssä, ja wc:t näytti siis tältä: http://therockerfund.files.wordpress.com/2010/01/taiwanese-toilet.jpg (en ole siis tuossa kuvassa :D). Mutta tällaisena länsimaalaisena hienohelmana tuntui vähän inhalta hoitaa wc-hommat kyykyssä, yh! No mutta ei sen enempää vessajuttuja. Seuraavana tavoitteena oli löytää metrotunneliin joka sitten sujuikin ongelmitta. Taipeissa on laaja metroverkosto ja metrot on todella siistejä ja halpoja! Suunnattiin Taiwan City Hallin pysäkille, koska tarkoitus oli mennä Taipei 101:niin!

Päästiin perille asemalle ja kauaa ei tarvinnut pyöriä että havaitsi Taipei 101:n. 509 metriä korkeaa rakennusta ei sinänsä ollut vaikea huomata. Taipei 101 on yksi maailman korkeimmista pilvenpiirtäjistä.

Taipei 101
Päästyämme perille Taipei 101:niin, suuntasimme ensin ostoskeskuksen puolelle tankkaamaan. Tällä kertaa mun ruokavalinta oli täysi huti. Roasted duck kuulosti listalla hyvältä, mutta todellisuudessa annos muistutti limaista ankkapuuroa, ja maistui aivan kamalalta. Onneksi pettymyksen pystyi korvaamaan aina niin tutulla ja turvallisella Mc Donaldsilla ja mehubaarin limesmoothiella.

Herkullisen näköistä, eikö?





Tämän putiikin limesmoothie auttoi pettymyksen voittamisessa   
Jäimme pyörimään aterioinnin jälkeen vielä ostoskeskukseen. Mun piti kerätä rohkeutta tornin huipussa käymistä varten. Taipei 101:in ostoskeskus on todellinen luksuskauppojen keskittymä. Sieltä löytyi niin Dior, Prada, Tiffany's ja Louis Vuitton. Ei pahemmin käyty kaupoissa, mutta pyörittiin kuitenkin ostari läpi. Siellä oli myös joku taidenäyttely, jossa oli esillä hyvin mielenkiintoisia kenkiä.

Marmoripalatsi


Päivän aikaisemmat wc-kauhut saivat täydellisen sovituksen, kun käytiin ostarin wc:ssä, tällaisia puitteita ei ihan joka puolella näe :D

Ei hassummat lepolasset wc:hen..

Tuonne ei kehdattu Hawaianakset jalassa mennä

Koruinspiraatiota

Tässä näyttelyn kenkiä

Morsiusmuotia 2014?

Aikas herkut
 
Jokatytön unelmakauppa
Lopulta oli aika lähteä näköalakerrokseen, joka on siis Taipei 101:nin 89. kerros, 384 metrin korkeudessa. Meinasin ensin jättää koko jutun väliin, kun mua hirvittää korkeus paljon matalammissakin paikoissa. Onneksi Mari sai mut kuitenkin suostuteltua, ja pian oltiinkin jo jonottamassa hissiin. Liput ei ollu hinnalla pilattu, opiskelijalippu n.11€, kun vertaa että Näsinneulaan maksaa 10€ ja se on kuitenkin puolet matalampi :D Mutta joo, takaisin Taipei 101:niin. Olin jonottaessa ihan kauhuissani, ajatus siitä että on lähes neljänsadan metrin korkeudessa ei oikein lämmittänyt sydäntä. Hissi meni ihan hujauksessa 89. kerrokseen. Ihme kyllä, kun oltiin siellä ylhäällä niin en saanut mitään paniikkikohtausta. Huimasi kyllä välillä ja aluksi en meinannut uskaltaa ikkunan lähelle. Kuljin ihan agenttina seiniä pitkin ja ikkunankarmeista tukea pitäen. Onneksi lopulta kuitenkin uskaltauduin tutkailemaan maisemia. Ja olihan ne hienoja! Sieltä näki todella kauas. Ei oikeen osaa sanoilla kuvata, niin pistän mielummin kuvia tulemaan:










Että semmonen on Taipei 101. Olen kyllä onnellinen, että uskalsin mennä sinne, vaikka aluksi pelottikin niin paljon! Taipei 101:nin pihalla oli hauska LOVE-patsas, jonka kanssa piti tietysti päästä poseeraamaan. Hauskaa oli se, että pari aasialaista naista halusi päästä mun ja Marin kanssa yhteiskuvaan. Oltiin kai niin eksoottisia :D


Harjoittelijatoverini Mari

Me turistinähtävyydet



Seuraavaksi suunnattiin Taipein ydinkeskustaa, päärautatieaseman liepeille. Siellä oli kyllä todella kova meisinki, ihmisiä, autoja, busseja ja takseja joka puolella. Se tuntui niin täydeltä paikalta että huhhuh.. Olen aina kuvitellut tuntevani oloni koitoisimmaksi kaupungissa, mutta kyllä vaan tuli kova ikävä Suomen metsiin kun suhaili keskellä miljoonakaupunkia.

Katumaisemaa

Vaaleanpunainen bussi!

Paikallinen tapa myydä ankkaa..
Kun oltiin saatu tarpeeksemme ydinkeskustan vilinästä, otettiin metro Shilinin night market-alueelle. Shilinin night market on siis ilta/yötori, jossa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ei keretty olemaan siellä kovin kauaa, kun piti vielä keretä bussiin. Mutta tässä vähän kuvia sieltäkin:



 
Kotimatka takaisin Hsinchuun sujui hyvin. Aluksi emme meinanneet löytää oikeaa bussiasemaa, mutta onneksi paikalliset neuvoivat meitä hyvin. Bussissa näytettiin taas saksalaista elokuvaa, tällä kertaa genrenä oli kauhu. Mä en sitä uskaltanut katsoa :D Mutta kauhuelokuvasta huolimatta päästiin turvallisesti kotiin. Kaiken kaikkiaan päivä Taipeissa oli hieno kokemus ja siellä oli paljon nähtävää. Paljon jäi myös näkemättä, mutta onneksi olemme harjoittelun puitteissa viikon Taipeissa, jolloin kerkeää seikkailemaan lisää.

♥ : Maria